Tänään on diabetekseni 1-vuotistaiteilijajuhla. Kirjoitin muutaman asian otsikon näkökulmasta.
(Useimmat diabetes kertomukset eivät ole kovin myönteisiä: lisäsairauksia, hypopelkoja, pistämistä, heitteleviä sokereita, ambulansseja, ketoasidooseja, ... )
Rohkeus ja vastuu
Diabeteksen kanssa eläminen vaatii paljon. Ihan pienistä haasteista ei tarvitse huolestua. D1-hoito vaatii itsetuntemusta ja vastuunkantoa omasta hyvinvoinnista. Diabeetikko tarvitsee motivaation tehdä asioita. Ole kiitollinen siitä, että elämä on joskus hankalaa ja muista, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Loput meistä joutuvat ponnistelemaan ylämäkeen ja vastavirtaan. On räpiköitävä yli putouksien, patojen ja virtojen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Joko uimme eteenpäin tai virta pyyhkäiseen mukanaan. Jokainen pyrstön heilautus ja evien leyhäytys tekee meistä vahvempia ja terveempiä, sitkeämpiä ja onnellisempia. D-elämä on tyrskyjen, myrskyjen ja tyvenen vuorottelua.Terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen
Ennen diabetes diagnoosia hoidin terveysasiat, "hällä väliä" -mentaliteetillä. Nyt se ei ole mahdollista. On pakko kiinnittää huomiota liikuntaan, ravintoon ja omahoitoon 24/7/356.Vertaistuki
Ehkä suurin yllätys on ollut mahtavat ihmiset joihin olen tutustunut tämän vuoden aikana. Kaikki alkoi jo tasan vuosi sitten Jorvin bussipysäkillä, jossa tuntematon "pappa" tuli rohkaisemaan. Hänellä on ollut D1 51 vuotta ja ihan hyvinvoivalta mies vaikutti.Facebook-ryhmästä olen oppinut, saanut neuvoja, tukea ja tietoa enemmän kuin yhdestäkään kirjasta tai tohtorilta. Käytännön tietoja ja kokemuksia. Aivan ykköstyyppejä !
Myös WhatsApp -ryhmä on avannut silmiä eri deetyyppeihin. Ykköstyyppejä on eri ikäisiä ja eri elämänvaiheissa. On rikkaus kokea useita.
2016 on ollut useita hienoja tapahtumia: diabeetikkojen tapaamiset, dinnerit, D-messut, ja diabetestutkimus. Näissä olen tavannut lukemattomia ihmisiä ja saanut: kavereita, kohtalotovereita ja vertaistukea. Odotan innolla ketä tapaan tulevaisuudessa(vanhojen tuttujen lisäksi.), kiitos D1!
"Me ollaan saatu diabetes, koska me ollaan niin vahvoja, että pärjätään sen kanssa." -Aada
Olemus
Viime syksynä, ennen diagnoosia kuntoni ja painoni laskivat. Aivan tarkkaan, en tiedä, mutta n. 30 kiloa laihduin muutamassa kuukaudessa. Muutenkin D tuo itseluottamusta. Semmoista kun "kuoleman partaalta palaa elävien kirjoihin", tsemppiä ja voimaa.Elämänarvojen uudelleen arviointi
Oli pakko pysähtyä ja pohtia, mikä on tärkeää. Näkymä todellisuuteen muuttuu. "Olen elossa ja on ihanaa olla minä" -fiilis. Rakkaus.Tietoa ja taitoa
Vuoden aikana olen oppinut paljon. Aloitin perehtumisen diabeteksen saloihin lukemalla pinon diabeteskirjoja. Sitten tajusin. Omahoito on tehtävä käytännössä, ei teoriassa. Tein ihmiskokeita ja testasin, miten eri asiat vaikuttavat verensokeriin. Muutama blogi, foorumi, WhatsApp-ryhmä ja Facebook -ryhmä olivat avuksi, polullani.Terveydentila
Vuosi (syksy 2015) sitten olin tosi kipeä. Minulla oli varmaan tusina eri oireita, mutta mies ei turhaan lääkäriin mene. Nukuin puolet koulupäivistä ja join 8 litraa vettä, mehua, mitä vaan), vasta kun voimat täysin lähti ja melkein näkö. Menin lääkäriin tai en koskaan lääkäriä tavannut, vaan matka Jorvin diabeteskeskukseen alkoi. Sokerit (27-40) ja ketoaineet (n.9) taivaassa...Pohjalta on matka arkkuun tai kohti parempaa.
Pitkäsokeri oli 145 ja nyt siitä on toista sataa tiputettu pois. Muutenkin ihan hyvä fiilis.
"Selviän tästä, päivän kerrallaan" -asenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti