Diabetespäivän haaste osa 2

Osa I

Mun elämä muuttui noin 7 kuukautta sitten, kun menin vatsakipujen takia ensiapuun. Olin kärvistellyt todella kovien kipujen kanssa jo useamman päivän, ajatellut että tää on jotain ohimenevää. Torstai-iltana Nokian terveyskeskuksen ensiavusta mut passitettiin heti Acutaan Tampereelle. Siellä selvisi kipujen syy; haimatulehdus ja diabetes.
Ensin mulla epäiltiin kakkostyyppiä, mutta diagnoosi on nyt ykköstyyppi. Näiden kahden ero on merkittävä. Ykköstyyppi on loppuelämänsä riippuvainen insuliinista, koska haima ei sitä tuota. Jotain tuotantoa saattaa olla toki jäljellä. Kakkostyyppiin voit vaikuttaa paljon elintavoilla; toki hyvät elintavat ja rutiinit auttavat myös ykköstyypin hoitotasapainossa, mutta ykköstyypistä ei pysty parantumaan.
Muistan sen fiiliksen, kun olin ihan sekaisin ja hämmentynyt sairaalan pedissä. Kivut, informaatiotulva, tipassa, kanyylissa ja katetrissa kiinniolo, otetaan sydänfilmiä, kärrätään magneettikuviin, röntgeniin, miljoona verikoketta, jatkuvaa verenpaineen seurantaa. Tulehdusarvot oli taivaissa, verensokerit oli reilusti yli 20.
Olin osastolla viikon. Ensimmäisen insuliinipistokseni tein lauantaina Tayssissa. Hoitaja ihmetteli kun vaan pistin, ilman kyselyjä tai ihmettelyjä. Totesin, että onko mulla kauheasti vaihtoehtoja alkaa epäröimään tai valitsemaan nyt just.
Kyllä osastolla ollessa tuli useana iltana itkettyä.

Toisaalta tilanteen vaikeudesta, toisaalta helpotuksesta; olinhan saanut selityksen mun oireille. Väsymys ja jano oli ollut helppo laittaa kaiken muun piikkiin; Kaikkiahan joskus väsyttää. Ai taas mua janottaa, taisin syödä jotain suolaista.
Tämä sairaus vaikuttaa koko elämään. Jatkuvasti. Esimerkiksi normaalisti ihminen miettii ulko-ovesta lähtiessään onko mukana puhelin, avaimet ja lompakko. Diabeetikko miettii onko mukana puhelin, avaimet, lompakko, verensokerimittari, verensokeriliuskat, lansetti, insuliinit ja neuloja. Mielellään lisäksi jotain nopeita hiilareita, jotka nostavat mahdollista matalaa verensokeria nopeasti.
Rakas äitini on aina sanonut, että pääasia, että on terve. Oon joutunut sitäkin miettimään uudestaan. Nykyään ajattelen, että pääasia, että voin hyvin. Että on hyvä olla, ja että hoidan itseäni. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.
Aion tänään kirjata ylös kaiken, mitä teen yhden päivän aikana diabeteksen hoidon, seuraamisen ja ajattelemisen eteen, ja muutenkin ajatuksia tähän sairauteen liittyen.

-Anni
_______________________

 Osa II

Oon yrittänyt kirjoittaa kaikkea ylös, mitä teen just tänään diabeteksen eteen. Tiiättekö, mulla loppui usko tän yksityiskohtaiseen kirjoittamiseen koko päivän ajalta, joten kerron nyt ihan vaan mun normaalista aamusta. 😂 Ja voitte kuvitella, millaista on pään sisällä, kun tätä tietoa analysoi ja käsittelee joka päivä. Nykyään se on rutiinia onneksi, mutta ei tähän silti ole ikinä valmis. Jotkut päivät sujuu paremmin kuin toiset, tasapainoa haetaan koko ajan.
Aamulla, kun heräsin seitsemän jälkeen, nousin ja ensimmäisenä mittasin verensokerin. 8.9, mikä on ihan ok mulle. Verrattakoon, että terveen ihmisen verensokeri on 4-7.
Pistän reiteeni pitkävaikutteisen insuliinin, joka siis vaikuttaa nimensä mukaisesti pidempään ja korvaa omaa insuliinintuotantoani. Pistän 12 yksikköä, joka tällä hetkellä on itselleni hyvä määrä. Toisen 12 yksikköä pistän iltaisin ennen nukkumaan menoa. Pitkävaikutteisen insuliinin lisäksi käytössäni on lyhytvaikutteinen insuliini, jota käytän sen verran, mitä syön hiilihydraateja, jotka nostavat verensokeria. Lisäksi lyhytvaikutteisella korjataan korkeita verensokereita.
Mun aamun luku oli siis 8.9. Nyt mietin, mitä syön aamupalaksi. Päädyn leipäviipaleeseen, raejuustoon ja jogurttiin. Yhdessä leipäviipaleessa on noin 10 grammaa hiilihydraatteja. Jogurtissa on noin 25 grammaa yhdessä 2 desilitran purkissa. Näistä tulee yhteenlaskettuna 35 grammaa hiilihydraatteja. Peruskaava ateriainsuliinille, eli lyhytvaikutteiselle, on 1 yksikkö per 10 grammaa hiilihydraatteja. Tämäkin on tosin henkilökohtainen asia. Joillain tarve on 0,5 yksikköä, toisilla taas 2 yksikköä. Itse oon päätellyt tarpeeni olevan 1,5-2 yksikköä, riippuen millaista ruokaa syön, mihin aikaan päivästä ja mihin aikaan kuukaudesta (koska hormonit).
Ennen aamupalaa siis lasken/arvioin syömieni hiilihydraattien määrän, eli noin 35 grammaa. Pistän kuitenkin vähän yläkanttiin, eli aterialle 5 yksikköä. Lisäksi verensokerini oli vähän korkea, ja lisään vielä 2 yksikköä. Ennen aamupalan syömistä tiukkaan itseeni 7 yksikköä nopeavaikutteista insuliinia, tuon pitkävaikutteisen lisäksi.
9.50 mittaan verensokerini aamupalan jälkeen. Pikainsuliinin teho on korkeimmillaan noin 2-4 tuntia pistämisestä. Verensokerini on 11.6. Plaah. Ei vielä mikään mahdoton, mutta ei hyväkään. Päätän lähteä lenkille, ihan rauhalliselle kävelylle. Urheilu ja liikunta vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin, niin myös diabeetikoilla. Itselläni tehokkaimmin verensokeria laskee uinti ja kävely. Myös venyttely ja jooga, sellainen rauhallinen liikunta, laskee verensokeria tasaisesti. Rajummat pyrähdykset ja kunnon hikijumpat taas saattavat hetkellisesti nostaa verensokerin korkealle, mutta jossain kohti romahdetaan kovaa turhankin matalalle. En siis nyt pistä tälle hieman korkealle verensokerille mitään, koska aion liikkua, ja elimistössäni on todennäköisesti vielä aktiivista insuliinia vaikuttamassa. Kuulostelen oloani, ja totean, ettei lenkille lähtöön ole mitään esteitä.
Kuulostelen oloani jatkuvasti. Mulla on henkinen kesto-skannaus käynnissä. Jos pyörryttää, mietin oonko mitannut sokerit, millon oon pistänyt, mitä oon syönyt. Jos tekee pahaa, samat mietteet. Jos särkee päätä, tai on vaan yleisesti huono olo, mietin taas. Nykyään tunnistan jo korkean verensokerit eli hyperin ja matalan verensokerin eli hypon. Alkuun oli yhtä sähläystä. Näissäkin on tietyt yleiset oireet, mutta nekin vaihtelee yksilöllisesti. Kauheinta oli sairaalasta pääsyn jälkeen kun verensokerit alkoivat laskea. Mulle tuli hypon oireet jo 8-10 lukemissa olevilla verensokereilla. Onneksi se meni ajan myötä ja tasapainon löydyttyä ohi.
Seuraavan kerran verensokerin mittaus on puolenpäivän aikaan. Verensokerit on laskeneet, ja ollaan taas alle kympissä. Syön lounaaksi munakasta, ja kurkkuviipaleita sekä fetaa. Pistän vaan 3 yksikköä, koska hiilihydraatteja ei tule muusta kuin maidosta, mitä laitoin munakkaan sekaan ja jota juon lasillisen.
Tätä tämä mun elämä on. Mulle joka päivä on diabetespäivä. Ja tässä tosiaan vaan puoleenpäivään asti, yhdestä päivästä. Jonain toisena päivänä olisi verensokerit voineet olla jossain kohti 19, tai 3. Niitäkään lukemia ei saa pelätä tai säikähtää. Täytyy vaan hoitaa, yrittää parhaansa ja muistaa silti yrittää nauttia tästä elämästä. Onneksi on perhe, ystävät ja vertaistuki. ❤️
#diabetes #diabetespäivä #t1d

Kuva: Diabeteksen hoitotarvikkeita. (Insuliinikyniä, verensokerimittari, lansetti/pistolaite, liuskapurkki ja ruiskuneuloja.)

-Anni

-----------------------

"Elämäni muuttui reilu puoli vuotta sitten, kun minulla diagnosoitiin ykköstyypin diabetes.
Ei sitä koskaan ajatellut, että se voisi tulla omalle kohdalle, olinhan kuitenkin jo aikuinen. Toisin kuitenkin kävi. 28-vuotiaana haimani ei enää jaksanut toimia.

Tällä hetkellä teen töitä elämäni eteen toimien omana haimanani. Kaiken muun arjen keskellä pitää osata laskea jokaisesta suupalasta hiilihydraatit, jonka määrän mukaan on osattava laittaa oikea määrä insuliinia.
Mutta mikään päivä ei ole samanlainen. Se mikä toimi viime viikolla, ei yleensä toimi enää tällä viikolla.
Elämä on haastavaa kun verensokereita pitää mitata 5-20kertaa päivässä. Ja niitähän mitataan, jotta osataan suhteuttaa hiilihydraatit ja insuliinit sopivaksi paketiksi, jottei verensokerit laskisi liian alas tai nousisi liian ylös.
Ilman insuliinia ja nykyajan härveleitä saattaisin olla jo kuollut tai ainakin elämäni jäisi melko lyhyeksi. Hienoa että maailma kehittyy, jotta minä ja monet muut voimme elää "normaalia" elämää.
Tarvitsen elääkseni kahta erilaista insuliinia:
Pitkävaikutteista pistän kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla.
Lyhytvaikutteista pistän 4-7kertaa päivässä.
Pistän itseäni neulalla siis monta kertaa päivässä. Yllättävää on että siihen tottuu, mutta ei se ole kivaa!
Jokaisena iltana pelottaa mennä nukkumaan. Mitä jos verensokerit laskevat yöllä liian alas enkä herää enää? Monesti on herättävä yöllä mittaamaan ja välillä pitää öisin syödä tai juoda, jotta selviää aamuun. Tämä on todella uuvuttavaa, kun aamulla on jaksettava lähteä töihin ja on oltava virkeä.
Kun verensokerit laskevat liian alas (alle 4mmol) on tankattava jotain nopeaa hiilihydraattia.
Joskus diabeetikko voi mennä tajuttomaksi ja silloin soitetaan 112!
Ensiapuna toimii myös glugagen ruisku, mutta aina kannattaa soittaa ammattiapua!
Kun verensokerit nousevat liian ylös on laitettava insuliinia seuraavan ruokailun yhteydessä hieman ekstraa. Liikunta myös laskee verensokeria.
Kaikki infektiot ovat vaarallisia diabeetikoille. Jos sairastun, verensokerit nousevat infektion tai tulehduksen aiheuttamana. Tällöin voi syntyä ketoasidoosi, joka on hengenvaarallinen.
TÄNÄÄN 14.11 ON DIABETES PÄIVÄ. Tänään jaetaan tietoa tästä hankalasta sairaudesta, johon ei olla vieläkään keksitty parannuskeinoa.
Tässä oli ripaus minun elämästäni ja diabeteksesta.
Diabetes looks like me. "

-Sanna

------------------------

Ajattelin kertoa miten olen selviytynyt diabeteksetä. Minulle tuli diabetes kun olin neljä vuotias. Kun tuli, mun äiti ihmetteli että miksi minä hötkin jatkuvasti vettä. Pari päivää päästä me menimme sairaalaan ja selvisi että minulla oli tullut diabetes. Ja en ymmärtänyt mikä se oli. Mutta olin siellä viikon ja vanhempani oppivat mikä oli diabetes. Nyt on yli 10 vuotta ollut. Mutta se ei tartu vaan se ykköstyypin- diabeettikolla se pysyy. Kaikki ykköstyypin diabeetikot ovat selviytyjiä.

- Empsku

---------------

Diabetes tuli ja muutti elämäni vuonna 2005. Aluksi join ihan hirveästi ja paino tippui muutamassa viikossa yli kymmenen kiloa. Olin väsynyt, kuivunut ja janoinen. Lääkärikin ihmetteli, miten vielä kävelen omilla jaloilla.
En nuorempana ymmärtänyt kuinka vakavaa on jättää diabetes hoitamatta ja yritin taistella vastaan, ajattelin että voittaisin vaikka en hoitaisi ja ajattelin ettei minun tarvitsisi pistää insuliinia jos en syö mitään mutta olin väärässä. Jokapäivä on pistettävä ja monta kertaa! Olen kuin neulatyyny, sormenpäät, maha, pakarat ja reidet täynnä neulan reikiä. Hullua ehkä, mutta siihenkin tottuu kun on pakko.
Olen useamman kerran joutunut tyhmyyteni ja hoidon laiminlyönnin takia sairaalaan, olen taistellut henkeni edestä teholla diabetesta vastaan sekä aiheuttanut hirveästi huolta ja pelkoa lähimmäisilleni vaikka en ole ikinä sitä heille halunnut tahallaan aiheuttaa, tyhmyydelläni olen valvottanut vanhempiani monet yöt ja päivät kun he ovat miettineet silmäkulmat vetisinä selviänkö teho-osastolta vielä omana itsenäni vai oliko matkani täällä näin lyhyt. Onneksi kuitenkin ymmärsin ajoissa, että en voi jatkaa näin tai lähtee henki melko pian.. Kiitos perheelleni kaikesta tuesta <3
Hoitamattomana diabetes voi aiheuttaa sokeutta, tunnottomuutta käsiin ja jalkoihin, jalkojen amputoimista, munuaissairauksia ja ennenpitkää kuolema voittaa. Olen todella kiitollinen että nykypäivänä diabeteksen hoitoon on hyvät lääkkeet ja vehkeet joiden avulla pystymme elämään "normaalia" elämää.
Diabetes on muuttanut elämääni paljon, mutta siitä huolimatta minä olen nykyään se joka meitä vie yhdessä eteenpäin. Nyt kun ikää on hieman enemmän ja "teini-vuodet" ohi, on alkanut olemaan ihan erilainen motivaatio hoitaa itseä ja jatkaa päivä kerrallaan diabetes mukana elämääni.
Tästä sairaudesta en parane ikinä, en missään nimessä syytä tästä ketään enkä olisi tätä itselleni halunnut elämän kumppaniksi jos olisin saanut päättää, mutta ykköstyypin diabetekseen sairastumista ei voida estää, tämä ei ole kenenkään syytä.
Dm1 tuli osakseni minua, siihen ei vaikuta miten olen syönyt tai liikkunut lapsena eikä se miten vanhemmat ovat minua lapsena hoitaneet. Ja kyllä, voin syödä nykyään myös sokeria sisältäviä ruokia kunhan laitan insuliinia. Jokapäivä joudun mittaamaan verensokeria noin 5-8kertaa, pistämään insuliinia aamuin-illoin sekä aina kun syön jotain (edes maitolasin) ellei sokerini ole matalalla.
Jos sokerini ovat alle 4mmol/l olen hieman kärttyinen, kylmän hikinen ja kalpea sekä poissaolevan oloinen ja joskus silmäni ovat suuremmat kuin normaalisti. Huomaathan että silloin en välttämättä ole oma itseni.
Jos näet minut joskus vaikka kaupungilla kylmänhikisenä, kalpeana ja tärisevänä tai jopa sekavana niin se voi johtua matalasta verensokerista, älä oleta heti että olisin humalassa vaikka olisinkin saman oloinen! Tule ja auta minua, älä pelkää vaikka olisin hieman agressiivisen oloinen, en tee sinulle pahaa tarvitsen vain apua. Voit antaa minulle jotain sokeripitoista esim pillimehua tai vaikka karkkia, hunajaa, palasokeria, suklaata ym sokeripitoista millä saan sokerini nopeasti nousemaan. Älä kuitenkaan jätä minua yksin!! Jos olen tajuton tai saatan kouristella, älä pelkää vaan tule lähelleni ja soita 112 pelastaakseni henkeni, ja muista; älä ikinä pistä minuun insuliinia jos olen tajuton tai muutenkaan jos et ole täysin varma verensokereistani !!
Joudun laskemaan hiilihydraatteja ja elämään tämän kans elämäni loppuun asti. En voi ottaa tästä lomaa ikinä vaikka kuinka olisi huono päivä..
Tässä muutama kuva jokapäiväisestä arjestani ykköstyypin diabeetikkona. 💉
Kiitos, kun luit tarinani ! <3
#siniranne #diabetes #ykköstyyppi #dm1 #WDD #maailmandiabetespäivä

-TH

Kirjoita kommentti…